Sisarussuhteita sijaisperheessä : "Ei kenenkään sijainen vaan ihan oikea sisko"

Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella perhehoitoon sijoitettujen lasten sisarussuhteita. Sisarussuhteilla tässä tutkielmassa tarkoitetaan lasten välisiä suhteita sijaisperheessä. Tutkielmaani varten olen haastatellut viittä sijaisperheessä kasvanutta henkilöä ja kahdelta olen saanut kirjoitelman. Ikäjakauma oli 22- 42 vuotta. Tutkielmassani sisaruutta tarkastellaan aikuisen näkökulmasta, lapsuutta muistellen, palaten nykyhetkeen. Tutkielmani on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkielmani kantava ajatus on ihmisen sidoksellisuus toiseen ihmiseen, jossa ihmisten välinen sidos syntyy olemalla jonkin yhteisön, tässä tutkielmassa sijaisperheen, jäsenenä ja suhteesta siihen kuuluviin henkilöihin. Sidokset syntyvät vuorovaikutuksessa arjen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tutkielman päätuloksia ovat, että sisarussuhde näyttäytyy merkityksellisenä ja monimuotoisena perhesuhteena. Sisaruuteen ei näytä liittyvän samalla tavoin kulttuurillisia latauksia kuin biologiseen äitiin tai isään vaan yleisesti ottaen uusien sisarusten saaminen on mukava, iloa tuova asia. Tutkielman mukaan sisaruutta voidaan perustella muutoinkin kuin verisiteellä. Lasten väliset suhteet sisältävät kanssakäymistä arjen toiminnoissa, mikä antaa puitteet sosiaaliselle sisaruudelle, mutta suhdetta sanelee myös emootioihin ja kiintymykseen pohjautuva psykologinen tunnesidos lasten kesken. Sijoitetut lapset pitävät sijaisperheeseen kuuluvia lapsia oikeina sisaruksinaan. Sisarussuhteen syntymiseen vaikuttavat yhteisen arjen jakaminen, hoivakokemukset, yhteiset mielenkiinnon kohteet sekä sama sukupuoli. Tieto siitä, ettei ole ainoa perheeseen sijoitettu tuottaa sisaruuden tunnetta lasten välillä. Sijaisperheeseen liittyvät suhteet ovat rakentuneet ensisijaisiksi perhesuhteiksi ja ne tuottavat jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta suhteiden sidoksissa